Vuonna 1976 joukko aktiivisia karavaanareita istui saman pöydän ääreen perustaakseen Kaarinaan matkailuvaunuyhdistyksen. Yhdistystä olivat perustamassa Raimo Alkio, Jaakko Kesäläinen, Pekka Kivinen, Martti Koivisto, Bo-Henrik Lindroos, Henry Lindroos, Kurt Tallskog ja Terho Mäihämäki. Näin syntyi Kaarinan Matkailuperävaunukerho.

Yhdistyksen perustamisen jälkeen, jo samana vuonna, yhdistys sai vuokrattua oman leirialueen Kaarinasta, Kuusiston saaresta. Alue oli hoitamaton ja pahuuden valtaan jäänyt leirintäalue, jossa oli keittokatos ja puuseet ja tietysti paljon heinää. Näistä lähtökohdista aloitettiin ja tänään, lähes 30 vuoden jälkeen voidaan olla ylpeitä siitä, mitä yhdistyksen jäsenet ovat vuosien saatossa saaneet aikaiseksi.

Jaakko Kesäläinen, yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja, kertoi miten työ aloitettiin niittämällä heinää ja siivoamalla alue sellaiseen kuntoon, että aluetta yleensä voi kutsua matkailuvaunualueeksi. Ensimmäinen sauna oli telttasauna ja grillikatos oli kankainen telttakota. Kuitenkin, jo ensimmäisen vuoden aikana, saatiin alueelle hankittua lautarakenteinen jalassauna ja grillikatoskin muuttui pian lautarakenteisesti. Tarina kertoo, että saunan seinät kuumenivat aika ajoin niin paljon, että puu mustui ja savu nousi, mutta rakennelma piti pintansa.

Kaarinan yhdistyksen järjestämät Littoisten treffit muistetaan varmasti sen aikaisten karavaanarien keskuudessa ja ilokseni olen saanut huomata, että moni näillä treffeillä käyneistä on edelleen toiminnassa mukana.

Kesäläisen jälkeen, Tarmo Vainio astui yhdistyksen peräsimeen. Hänen puheenjohtajakaudellaan leirialuetta kehitettiin hankkimalla vastaanottotilaksi toimistoparakki ja rakentamalla uusi sauna. Leirialueen sauna ei vastannut enää kehittyvän alueen tarpeita, vaan katsottiin, että alueelle oli saatava viihtyisä ja riittävän tilava saunarakennus. Koska yhdistyksellä ei ollut merkittäviä rahavaroja, johtokunta päätti ottaa rakennusprojektiin lainaa. Lainan takaajiksi ryhtyivät johtokunnan jäsenet henkilökohtaisesti. Vaikka usko tulevaisuuteen on ollutkin vankka, ei päätös varmaankaan ole johtokunnan jäsenille ollut helppo. Luonnollisesti saunan rakentamiseen pyrittiin saamaan tukijoita, joita onneksi saatiinkin. Saunan rakentamista tukeneista yrityksistä tehtiin kiitostaulu, joka on edelleen takkahuoneen tulisijan yläpuolella.

Leirialuetta ryhdyttiin myös laajentamaan, eli tehtiin ns. yläalue, täyttämällä eri tahoilta saadulla maa-aineksella soistunutta metsänreunaa. Työ tehtiin todella hyvin. Ei ole pienintäkään pelkoa, että isokaan ajoneuvo vajoaisi, oli maaperä sitten kuinka märkää tahansa. Kun leirialue alkoi olla valmiina ja Kaarinan kaupunki suostui rakentamaan kunnallistekniikan leirialueelle asti, ryhdyttiin suunnittelemaan toimisto-/talous-/WC-rakennusta korvaamaan vanha toimistoparakki ja metsänreunassa sijainneet puuceet.

Yhdistyksen kolmannen puheenjohtajan Matti Koskisen aikana talousrakennus valmistui ja samalla leirialueen palvelutaso nousi lähes nykyiselle tasolleen. Matti Koskisen kausi muistetaan ennen kaikkea lentopallosta ja lapsille suunnatusta ohjelmasta. Lentopalloa pelattiin paljon ja monissa yhteyksissä. Oltiin mukana Kaarinan työpaikkaurheilun puulaakipeleissä, pelattiin Beach-Volley -turnauksia, Liiton valtakunnallinen lentopalloturnaus ja hyvin paljon viikonloppupelejä oman porukan kesken. Porukkaa kävi pääkaupunkiseudulta kuten esimerkiksi Vantaan Tallilta. Ajasta on muistona puinen mela asianomaisine signeerauksineen sekä lukuisia palkintotauluja. Matti Kertoi, että lapsille järjestettiin myös paljon monipuolista tekemistä ja erilaisia kilpailuja. Hän muistaa kerran itse olleensa jopa Nasse-sedän hahmossa.

Pentti Jormanaisen kaudella rakentaminen jatkui. Sisäoleskelutilojen tarve kasvoi ja saunan takkatupa kävi ahtaaksi. Ryhdyttiin suunnittelemaan leirialueelle kerhorakennusta, joka palvelisi sekä tanssisalina että peli- ja kokoustilana. Rakennus saatiin ulkoasultaan valmiiksi yhdistyksen 20-vuotisjuhlatreffeille. Juhlatreffeillä oli ohjelmassa myös yhdistyksen uuden lipun naulaus ja vihkiminen. Kerhorakennuksen rakentaminen oli ollut sen verran kova urakka, että pahin rakentamisinto  hiipui joksikin aikaa. Ei tosin kokonaan. Sähköverkkoa kehitettiin uusien määräyksien mukaiseksi ja paikkoja luonnollisesti pidettiin kunnossa.

Saunan pesuhuoneen kaakeliseinä halkesi yllättäen ja kuten arvata saattaa, vesi oli päässyt tekemään tuhojaan rakenteissa. Kun totuus paljastui, päätettiin, että homma tehdään kerralla kuntoon. Vauriot olivat sen verran laajat, että saunan pesutilat kunnostettiin perustuksia myöten. Pentti Jormanaisen kaudella ryhdyttiin myös luomaan ATK-pohjaista leirikirjanpitoa. Ensimmäinen ohjelmaversio otettiin kauhunsekaisen innostuksen vallitessa käyttöön. Kuten aina, alku oli hankalaa, mutta vaikeuksista ei lannistuttu. Järjestötoiminta sai myös aikaisempaa suurempaa huomiota yhdistyksen toiminnassa.

Seuraava puheenjohtajanvaihdos tapahtuikin sitten hieman yllättäen. Pentti Jormanainen luopui työpaineiden takia puheenjohtajuudesta kesken kautensa ja varapuheenjohtaja Kalevi Lantonen valittiin puheenjohtajaksi. Kalevi Lantosen puheenjohtajakaudella ATK-järjestelmän kehitystyötä jatkettiin ja työ jatkuu yhä. Samoin järjestötoiminnan huomioarvo yhdistyksen toiminnassa on entisestään kasvanut Lantosen puheenjohtajakaudella.

25-vuotistreffit olivat tulossa ja kerhorakennus oli edelleen sisustamatta. Epäilevistä kommenteista huolimatta rakennus saatiin sisustettua nykyiseen tyylikkääseen asuunsa hyvissä ajoin ennen treffejä. Rakennus sai samassa yhteydessä nimekseen Mastomaja jäsenille järjestetyn nimikilpailun perusteella. Raati, joka nimikilpailun ratkaisi, on tänä päivänäkin salaisuus. Päätettiin, että puheenjohtaja valitsee salaisen raadin ja raati ratkaisee. Näin vältyttiin turhalta jälkipyykiltä ja salaisuus on myös pitänyt. Raatilaisten nimiä eivät tiedä kuin puheenjohtaja ja raati itse. Kyllä kelpasi yhdistyksen täyttää vuosia auringon lämmittäessä alkukesän koleudesta hytissyttä juhlakansaa.

Kuten jokainen leirintäalueen hoidossa mukana ollut tietää, on omaa aluetta pitävien yhdistysten kyettävä elämään jatkuvassa muuttuvien määräysten tulvassa. Luonnonsuojelulliset arvot ovat tulleet yhä tärkeimmiksi. Aikanaan aivan riittävät jätevesien käsittelylaitteet ovat useissa tapauksissa käyneet auttamattoman vanhanaikaisiksi. Niin myös saunamme imeytyskaivot. Todella iso projekti SFC-Kuusistossa oli rakentaa jätevesien pumppaamo sekä vesi- ja viemärilinjat niin, että sauna saatiin liitettyä kaupungin vesi- ja viemärijärjestelmään. Urakka oli melkoinen. Samalla tehtiin yhteistyötä naapurimökin omistajien kanssa. Kaivantoon laskettiin myös heidän vesijohtoputkensa. Tässä yhteydessä voisi todeta, että lyötiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Nyt kun sauna oli liitetty vesi- ja viemäriverkkoon, tuli mahdolliseksi rakentaa saunalla kauan kaivatut wc-tilat.

Tässä on, sanoisinko, pieni raapaisu yhdistyksen historiaa. Kirjoitelmani saattaa sisältää virheitä, puutteellisuuksia, epätarkkuuksia tai joitakin sellaisia asioita, jotka joku saattaa muistaa toisin. Olen kuitenkin pyrkinyt kertomaan asioista vilpittömin mielin entisiä ja nykyisiä tekijöitä kunnioittaen.

Ari 48804